Mystistä ja vähemmän mystistä

Päätin osallistua Räveltämön Perinneryhmän Mysteerisukka-KALiin, Maijamirjami on laatinut ohjeen, joka paljastuu peräkkäisinä torstaipäivinä. En ole mikään erityisen taitava kirjoneuleen kanssa, minulla on ollut ehkä yksi pikkujuttu viiden vuoden välein, ja olen todennut että riittää, kun en ole saanut mieleistäni aikaan. Nyt on jo jonkin aikaa kutissut taas uusi kirjoneulekokeilu ja tämä mysteerisukka tuntui sopivalta. Kirjoneuletta luvattiin olevan vain 26 kerrosta, jonka päätin selättää vaikkapa hammasta purren.

Loin eilen silmukat ja tänään sitten sain ensimmäisen sukan ensimmäisen vihjeen valmiiksi. Puolet kirjoneuleesta on siis valmiina ja olen yhä hengissä. Kuvasta voimme päätellä, että pakollinen virhe - jonka takia en tuota pura - on jo tehty.

Kirjoneulettakin enemmän minua ihmetyttää oma intoni yrittää taas jälleen kerran bambupuikkoja, ostin käsityömessuilta Lankabaarin osastolta Cloverin 2,75 mm bambusukkikset ja ihan yhtä tahmeasti nuo liikkuvat kuin halvemmatkin bambut. Vaihdoin työhön KnitProt tuon kirjoneuleen jälkeen. Teen toisen sukan samaan pisteeseen noilla tahmabambuilla ja sitten saavat jäädä lepuutuspuikoiksi, kunnes keksin jonkun projektin jossa KnitProt ovat oikeasti liian liukkaat.

Kävin tänään viemässä luonnonvalkoiset Jannet Kanssaneulojattarelle, hän olikin jo tuhonnut aiemmat keränsä, joten ajoitus taisi olla aika sopiva. Samalla reissulla aloitin aivottomuusneuleeksi pinkit sukat Nallesta, kärkialoitus on tehty ja 2,5 mm KnitProt käytössä. Seuraavaksi täytyisi vaihtaa Nalle Kukkaketoon teräosaa varten, mutta koitan pitää nuo sukat nyt vierailu- ja reissuneuleena ja pitäytyä täällä kotioloissa näihin muihin projekteihin.

Lehdenluku- ja intternettineuleeksi voisin purkaa sen perkeleen Featherweightin hihat, niistä tuli niin liehut ja päättely on lörppö. Mallin suunnittelija lähetti uuden ohjeen, oli kuulemma tullut valituksia isojen kokojen löysistä hihoista. Minä en reklamoimaan ennättänyt, mutta sinänsä plussaa Hannah Fettighille, että kun on kerran jotain myynyt, takuu toimii. Saattaa olla että teen jossain elämäni vaiheessa toisenkin tuommoisen, ehkä enemmän ohjeenmukaisesta langasta.

Sen verran olen omaa takkiani ulkoiluttanut, että kunhan saan nuo hihat rimmaamaan, siitä tullee ihan käypänen käyttövaate.

Lovejoyssa alkaa olla kohta puoli kiloa lankaa mutkalla, että sitä ei kanssa oikein jaksa enää perässään mihinkään raahata. Tein sitä Jämsässä aika lailla, siellä se oli 80 cm pyöröillä, enkä oikein saanut mallattua sitä päälleni. Kotona siirsin sen 150 cm pyöröille ja totesin että ei ainakaan tullut kaljasaavin peitto, mieluummin taitaa olla siellä tavoitetakin puolella. Kyllä se kiinni menee (ehkä), toisaalta minulla on aina taipumus luuhata tosi roikkuvissa vaatteissa. Tuossa voisi olla yritystä sen uudenvuodenpäätöksen tukemiseksi. Jos teen vähän niukan suuritöisen takin, tulisiko sitten sitä housukokoakin pienennettyä siihen edelliseen numeroon? Tuossa palttoossa toki vielä huolettaa mahdolliset lankavauriot, ja kuinka pahasti se liukenee liotusveteen. Teen sen silti valmiiksi noin harjoitusmielessä ja jos sille jotakin sattuu, haen Jämsän huopatehtaalta Sohvia ja tikuttelen seuraavan, kunnollisen version.

Määsainpaketin

Osallistun tänä keväänä kahteen Kahelivaihtoon, ja toinen saamistani paketeista kotiutettiin tänään:

Fleece Artist sukkalankaa, kauniin sinisenvihreänturkoosia. Tämä vyyhti päätynee omaan jalkaan. Lisäksi kaksi kerää Tarja Mustosen kasvivärjäämää 100% villalankaa, ne muuttunevat käsiasioiksi valkea-lilan Wurmini seuraa. Laittaessani niitä lankakaappiin, hoksasin että minulla olisi tuollaista liilaa mohairia, pitäisikö siitä tehdä vielä settiin huivinen? Sitten oli neulavihko - sellaisesta olen tähän asti vain uneksinut etsiskellessäni alati hukassa olevia päättelyneulojani, reippaan kokoinen Bounty-patukka sekä suklainen pääsiäispupu. Valitettavasti Itella oli suorittanut pupuselle lobotomian, mutta ei se haittaa. Pupun kaulassa on hieno sininen rusetti ja helmi, tutkiskelin heti josko tuon helmen voisi jatkokäyttää silmukkamerkkinä. Lisäksi paketista löytyi rintanappi: “Mie oon nyt puikoissa” - pääsee käyttöön kyllä. Sekä ihastuttava kortti varustettuna totuudella: "Mie oon niin mainio et miut pitäs ehkä kieltää lailla". Niin totta.

Kun näin tuon iloisen laatikon ja postileiman Jyväskylästä, olin aivan varma että Villapallo on paketin lähettäjä. Niin olikin.

Aiemmin viikolla valmistuivat ystävättären polvimittaiset sukat Lanartus Fine Merino Sock- langasta. Tulikin niin poskenpehmeä pari ettei mitään määrää. Noin pitkiä sukkia en omassa koivessani tohtinut kuvata, ei vanha taivu sellaiseen akrobatiaan, minulla on vain kuva paketista jonka ajattelin pääsiäisen aikaan perille toimittaa ja hinkua sitä kuvaa....

Samalla postireissulla kotiutin myös maksullisen miehen - Tapion - paketin, siellä oli kanssaneulojattarelle Jannea, itselle Jannea ja Maijaa. Olen etsiskelemässä uutta perussukkalankaa Nallen ja 7 veljeksen tilalle, kun nuo tuppaavat kulahtamaan niin äkkiä käytössä.

Maijoja hommasin lisää, jotta pääsen oikealla arsenaalilla osallistumaan Ykskyntöset- KALiin, ensimmäinen vihje julkaistiin tänään, sain sen äsken tulostettua ja kohta pitäisi teroittaa puikot jotta ensimmäinen vihje olisi valmiina viimeistään ensi torstaina. Ensimmäinen vihje ainakin vaikutti kovin mielenkiintoiselta, ja toi mukavasti näin pääsiäisaikaan mieleen omat Karjalaiset juureni.