Historian siipien havinaa

Tänään päätin hyödyntää vapaapäiväni reissaamalla Naantalin museoon. Käynti herätti monen moisia ajatuksia sekä maailmanmenosta että näköjään korkeasta iästäni. Muistan joskus mukulana käyneeni vanhempien kanssa Naantalin museossa ihastelemassa taidokkaasti tehtyjä Naantalin sukkia.

Samoihin aikoihin, ehkä varhaisella 70- luvulla naantalilainen perhetuttava teki itselleen Naantalin nuket. Nukkepareja oli myynnissä, tarvikepakkauksia taisi saada ostaa, ohje lienee ollut yleisesti saatavilla ja aiheesta oli kursseja työväenopistolla.

Nyt sekä sukkia että nukkeja oli näytillä museossa. Sukkaperinnettä elvytetään ahkerasti, mikä on oikein hyvä asia. Sukathan ovat jossakin maailman vaiheessa tuoneet elannon naantalilaisille, niitä on viety Tallinnaan ja Tukholmaan. Noina aikoina ne olivat pellavaisia tai puuvillaisia. Esillä oli myös mielenkiintoisia neulonnan apuvälineitä; keränsuojus ja ranteeseen pujotettava langanohjain. Pohdiskelin itsekseni, että pitäisi kokeilla moisia reissuneulonnassa. Naantalin aurinkoiset sukkamatamit järjestävät vuosittain sukkapäivän, tänä vuonna 8.8.

Nukkien ohjeen sain pyytämällä museosta samaten kuin vinkin artikkelista Omin käsin- lehdessä (nro 4 v.1945). Tekijöitä ei taida enää olla, eivät ainakaan museossa tienneet, eikä ahkera Googlettaminenkaan tuonut tietoa tämän ajan nukentekijöistä. Nukkien teko on aika haastava projekti; ohuesta puuvillalangasta neulotut nuket eivät synny käden käänteessä ja varmasti aimo annos sorminäppäryyttä vaaditaan kärsivällisyyden lisäksi. Museossa olikin esillä myös ufo- vaiheeseen jääneitä nukkepareja. Olen tässä fufoilun lomassa aprikoinut, että jos nyt aloittaisi, saisiko jeekerin ja jeekerskan valmiiksi ennen eläkeikää. Neulottu pyssy tuntuu melko haastavalta, se taisi olla viitisen senttiä pitkä... Olenko jo niin vanhaksi elänyt että jokin perinne on minun elinaikanani ehtinyt miltei kadota?

Ohuet, polvipituiset puuvilla- tai pellavasukat saisin varmasti kohtuuajassa valmiiksi, mutta entä tuo nukkepariskunta?

Ravelryvaihdon ihanuuksia

Ihanainen Ravelryvaihtoparini, joka sittemmin paljastui Hasbuksi, muisti minua pitkin kevättä. Ensin tuli sukkakirja Favorite Socks, sitten tuli Ilulta sukkalankaa, ihanaista sinistä. Sitten en osannut päättää, minkä mallin kirjasta toteutan.

Sen jälkeen tuli joulu!

Ihana paketti, jossa oli
Karkkia (osa on tallella, tuo suklaajänistikkari tosin tuijottaa minua anovasti tuossa vieressä), huulirasvaa, kerroslaskuri, silmukanpidin, lisää lankaa - Trekking HandArtia, mehukkaan sinisen ja punaisen kirjava, tulee varppiin omaan käyttöön! sekä Regia Silkiä, ihanan harmaata ja kiva kahvikortti. Muistinkohan nyt kaikki?

Kirjaa on jo käytetty, ystäväni Siiri sai sukat joissa mallineule on kirjasta. Luultavasti minulla on ennen pitkää kahdetkymmenetviidet erilaiset tuon kirjan ohjeilla tehdyt sukat.

Kuvausinto kateissa

ja samalla näyttää bloggaaminenkin jääneen. En vaan mielelläni kirjoita ilman kuveja, mistäköhän moinen johtunee. Pikkuneuleita on valmistunut melkoinen läjä tässä liki parin kuukauden mittaisen paussin aikana, osa on lähtenyt kuvaamatta uusiin koteihinsa, osa odottaa kuvaamista. Olisi kyllä hyvä lähiaikoina inventoida nuo valmistuneet ja muistella niitä, joiden kuvaa en saanut talteen.

Joulu ja uusi vuosi menivät hyvässä järjestyksessä ja kaikessa rauhassa. Pientä vipinää on ollut muulla harrastusrintamalla. Tämän vuoden puolella olen hairahtunut pariin lankaostokseen, toinen oli Seitsemää veljestä, ne odottavat töissä kotiin pääsyä. Toinen oli visiitti Tapion kaupan nettiputiikkiin. Siitä ei kovin hyvää seurannut, perjantaina hain paketin Postista, taiteilin ison pahvilaatikon kanssa bussilla kotiin ja mietiskelin syntyjä syviä. Selässä painoi kymmenen kilon repullinen viikonlopun ruokaostoksia.

Kanssaneulojan kanssa on yhteisiä projekteja- iso kasa teatterilippuja kevääksi ja oopperaa syksyksi.

Sukkien lisäksi olen saanut valmiiksi parit lapaset ja äitiliinille yhden pääkappaleen joka pitäisi tuonne Pääasioihin dokumentoida. Toinen on tekeillä, mutta siinä on nyt tuumaustauko. Ajattelin fiksuna tehdä Tuuli-baskerin Punokset Puikoille-kirjasta. Ohje on selkeä ja lopputulos (luultavasti) ihan hyvä, mutta miksi minä kuvittelin että toteutus onnistuu hahtuvalangasta? Ei ainakaan ihan ohjeen mukaisesti, se reunusosan silmukoinnin yrittäminen hahtuvalangalla nimittäin kyllä osoitti että sitä höttöä mulla on kerän lisäksi korvien välissä - ja rutkasti!

Täytynee nappasta jostakin pätkä valkoista vastaavalla tavalla käyttäytyvää lankaa ja silmukoida sillä. Mutta nyt työ on harmitustauolla.

Noiden pääkappaleiden värkkääminen äitiliinille on pikkuisen haastavaa - sen verran kuin oma nuppini on keskivertodaamin nuppia isompi, äitiliinin nuppi on pienempi. Jossain vaiheessa totesin että kun pipo kiristää ihan huolella omassa päässäni, se on jokseenkin sopiva äidille - tai ainakin jää korvien kohdalla kiinni....

Päättelykeiju kävi kylässä

Pääteltyä tuli naisten saapassukat Seiskaveikasta 3,5 mm:n puikoilla, tumman ruskeata ja harmaata. Ihan peruskamaa, näitä vaan tuttavat kyselee aika ahkerasti. Seuraavana ihan perussukat Hjertegarn bamboo sock- langasta. Nämä ovat olleet sellainen "seminaari- ja reissuneule" ohutta lankaa ja 2,5 mm:n Knitpicksit. Toinen sukka valmistui Piknik-risteilyllä Turun ja Maarianhaminan välillä, toinen oli matkatyönä viime viikonlopun Tallinnan- oopperareissulla.

Seuraavat kahdet sukat ovat pääasiassa Red Heart Sport Socks- lankaa, alemmat Pomatomukset matkaavat Keski- Suomeen erään kivan nuoren naisen jalkoja lämmittämään. Nuo ylemmät, pikkuiset sukat saa yksi pikkuinen Turkulaistyttö. Niihin ei tuota kirjavaa lankaa riittänyt ihan loppuun asti, loppu on Katian ohutta sukkalankaa. Vähän näyttää, niin kuin niissä olisi terävahvistus kun tuo kärkiosa on tuommoinen tummempi.



Tilasin elokuussa joulupukkia varten Angel Yarnsilta Regia Silkiä, valkoista ja savunsinistä 100 g kumpaakin ja mustaa 200g. Vaaleat tulivat melkein heti, mustia odottelen vieläkin. Alkoi paniikki iskeä, kun on tullut luvatuksi sukat mustasta Regia Silkistä, yritin sitä sitten haeskella paikallisista lankakaupoista huonolla menestyksellä, kunnes viimein eräs lankakauppias kysäisi, että "et Paraisilta ole kysynyt?". No, ei muuta kuin puhelinluetteloa selaamaan ja Paraislaisia käsityöliikkeitä ja sieltähän onni potkaisi. Sain sen 200 g mustaa silkkiä Turkuun
samana iltana kuljetettuna. Todella hyvä ja ystävällinen palvelu kaikin puolin tuolla Britassa. Varmaan tulee jossain vaiheessa piipahdettua ihan myymälässäkin.

Tuo Angel Yarnsin touhu jäi vähän vaivaamaan, sain kyllä syyskuulla ilmoituksen että mustat langat tulevat jälkitoimituksena, kunhan kauppias ne itsellensä saa. Siitä nyt vaan alkaa olla useampi kuukausi aikaa. Tuo musta Regia Silk tuntuu olevan lankaa, jota ainakin minun on vaikeata löytää edes nettikaupoista. Pitäisi varmaan opetella kieltä ja tehdä ristiretki Saksanmaalle, ostaa tehtailijan varastot tyhjiksi ja tulla rekka-autolla kotiin...

Olen sentään kerinnyt keriä

Kaiken kiireen ja hulinan keskellä olen sentään varovasti avannut Hepsiltä ostamani kerijälaitteen laatikon, ottanut pari vyyhtiä esiin ja kokeillut vempeleen toimivuutta.Tämmöisiä keriä olen kerinnyt keriä:

Tuon sinisen kerän tekemiseen meni nelisen tuntia; syy ei ollut kerijälaitteen, vaan huolettoman vyyhdinomistajan. Joku oli mitä ilmeisimmin tanssinut sambaa tuo vyyhti varpaissaan, niin hämällä se oli. Mutta lopussa kiitos (kaunis kerä) seisoo!
Mummoni oli sitä mieltä että lankasotkujen selvittely rauhoittaa mieltä ja niinhän se on, pakko on rauhoittua ja keskittyä vain siihen lankaan.

Masiina toimii kuin ihmisen mieli. Kiitos vaan, Hepsi!

Seuraavaksi tähän talouteen odotellaan Päättelykeijun vierailua. Alkaa sohvannurkka olla aika täynnä päättelemättömiä, ja ehkä ihan vähän kesken olevia neuleita. Illalla voisi rauhoittua katsomaan telkkaa ja viimeistelemään töitä.

Olin viime viikonloppuna Tallinnassa, muun ohjelman ohessa ennätin lanka- ja kirjakauppaan. Matkaan tarttui herkullisia liukuvärjättyjä lankoja ja kirjoneulekirjoja. Parin viikon päästä olisi uusi reissu tiedossa. (ja lisää lankaa...)

Pitkästä aikaa

Alkaa tämä elo olla kamalaa, kun lomallakin pukkaa ressi päälle. Pitäisi varmaan hiljentää tahtia. Sain sentään kuvattua ihanan SNYypakettini. Salainen neuleystäväni oli Sari, kiitos ihanasta syksystä! Tällä kertaa paketissa oli 7 veljestä Polkkaa, Regian Softy coloria, joulumuki, joulupyykkipoikia, joulupurkki, kiva joulupukkikoriste ja kynttilä sekä paljastuskortti. Ahneen itsekkäästi aion käyttää kaikki SNY-lahjukset itselle tuleviin neulomuksiin lukuun ottamatta niitä yksiä sukkia, jotka kuriiri-Mies sai. Joulumuki on ollut jo käytössä, siitä on vallan mukava latkia kahvia näin joulukuussa. Langat hypännevät puikoille kunhan selvitän nämä joulupukin tilaustyöt. Joulunpyhinä on hyvää aikaa keskittyä neulomaan vain itselle.

Ihan vaan jorinaa

No niin, Sukkasato alkaa olla loppumetreillä, eilen valmistui vielä yhdet sukkasatosukat, ja seuraavat pomppasivat puikoille, saattaa olla että valmistuvat vielä ennen sunnuntai- iltaa. Iskä saa unisukat Regia Silkistä.

Sitten päivän pääuutinen, jota kukaan ei halua kuulla: kävin tänään varaamassa itselleni ja Kanssaneulojalle Firenzen- matkan huhtikuulle! Jipii! Tuskin maltan odottaa ohi joulun ja läpi tilinpäätöksen ja sekalaisten projektien, että huhtikuu koittaa ja Jaana pääsee Firenzeen vähän katteleen. Olen ollut siellä pari vuotta sitten eikä uusintareissu ole ollenkaan pahitteeksi. Millaistahan matkaneuletta kannattaisi suunnitella mukaan? Lentoihin ja koneen vaihtoon menee aikaa, joten varmasti matkustamoreppuuni pompahtaa bambupuikot ja lankaa. Matkapuvusto onkin sitten helpompi homma; ellei ihmettä tapahdu, pakkaan mukaani ne muutamat vaaterievut, jotka ovat säilyneet ehjinä tämän puolen vuoden voimakulutuksen.