Uusia ja vanhempia sukkia

Ensin esittelyssä Syksyn Ravelryvaihdossa Hasbulta saamani Ilun sukkalanka joka muotoutui samassa rytäkässä kotiin kannetun Favorite Socks- kirjan Embossed leaves- sukiksi jo aikaa sitten, päättelykeiju käväisi täällä juuri ennen sukkasatoa ja nyt sain kuvattua. Koivet on omat ja näihin nämä ihanan tuntuiset sukat jäävätkin. Pidän tuosta mallista ja minusta sitä oli kiva neuloa, eivät varmaan jää viimeisiksi Embossed leaveseiksi tässä huushollissa.


Seuraavaksi esittelen ylpeänä samasta vaihdosta saamani Zitron Terkking HandArt- langan, joka muotoutui edelleen samasta kirjasta Waving Lace Sockseiksi. Edelleen kiva malli ja samat porinat kuin tuossa yllä sekä päättelystä että sukkamallista että koivista.

Sitten varhaisempaa tuotantoa, jo pariin kertaan pyykätyt, rakastetut Tofutsies- sukkani. Lanka on peräisin syksyn SNY- kierrokselta jossa parini oli Sari.


Lopuksi jo Hillokellarissa esittelemääni sukkasatoa alkuviikolta:

Alemmat Nalle Marjaretki Lakka -lankaa. Sukat ovat noin kokoa 39, puikkoina oli 2,75 mm Knitpicksit.

Päällä noin kokoa 24 olevat, Lidlin villa-puuvillalangasta 2,5 mm Knitpickseillä veivaamani sukat.

Nämä molemmat etsivät uutta kotia.

Hilloa

Punaisella sukkahillolla avattiin tämän sukkasadon säilöntä Hillokellariin. Lankana 7-veljeksen Siwavalikoiman punainen, koko 38. Vaatimaton, mutta mielestäni ihan kiva malli omasta päästä. Puikkoina 3,5 mm Prymin bambut, joista en opi tykkäämään millään.

Kuvattavaa ja blogattavaa olisi, ennen sukkasatoa valmistunutta. Täällä vaan tää kuvaaja on aika laiska ja saamaton. Tuo kuvausalusta on hippasen hankala, röjää täynnä oleva sohvapöytä joka heijastaa kivasti valot ja salamat ja vääristää värejä joko rajusti tai ei juuri ollenkaan. Tuo visuaalinen sommittelu ei oikein ole minun ominta alaani.

Se parin kilon lankapakettikin tuli jo, tässä välillä tosin tulin täydentäneeksi Novitavarastojani 900 grammalla Seiskaveikkaa (vannoin jo että en osta sitä enää omiin varastoihini, vaan kun sulovileeni saa halvalla, niin tulos on tiedetty) ja 200 grammalla aloevera-Nallea, yksi marjaretki Lakka ja yksi oranssi. Tänään sitten kaikessa hiljaisuudessa olen asetellut uusia lankoja kaappiin ja lankavitriiniin (joka muuten on ahdinkoon asti täynnä). Olinkin tässä jo tyytyväinen että varastoihin on tullut tilaa - ei sitten vaan tullut mieleen muutama välihankinta, jotka eivät taas(kaan) mahtuneet mihinkään, vaan leijuvat pakkauspusseissaan pitkin nurkkia.

Sukkasadon aikaan on ryhdistäydyttävä ja tehtävä tilaa varastokaappeihin. Sitten on vietettävä Lapaskuu. Eikä yhtään lisää lankaa!

Sukkasatoa odotellessa

Sukkasadon alkuun on alle vuorokausi, en enää viikonlopuksi halunnut aloittaa uutta sukkaparia vaan päätin tehdä keskeneräisiä pois. Olen päätellyt neljät sukat, nyt jatkan kesken olevan kassin kimpussa, päiväsaikaan täytynee napata tuolta varastoista muutama vyyhti, jotka ajattelin tänä syksynä tuhota, ja tempaista ne kerälle.

Lankaa on nurkat pullollaan, ja mitä tekee jaana? Syksyinen lankahamsterointiviikonloppu taisi osua kohdalle. Eilen ensin kauppareissulla 400g Lidlin sinisävyistä sukkalankaa, että varmasti on tarpeet sukkasatoa varten. Sitten illemmalla muutama kliklik ja kas kummaa - posti haluaa kuljettaa meille kaksi kiloa (2000g) sukkalankaa. Jokohan piisaisi? Tosin tuosta iltaostelun satsista noin ehkä reilu neljännes mennee äitiliinille ajattelemaani neuleeseen. Nyt saatamme kysyä, eikö olisi sittenkin tullut halvemmaksi lähteä baarikierrokselle Elämän Sulostuttajan kanssa? Vastaus jätetään jokaisen omaan harkintaan.

Täällä on viime aikoina ollut niin laiska kuvaaja ja bloggaaja että ihan hävettää. Josko huomenissa saisin päivänvalossa vähän kuvattua ja laitettua noita ennen valmistuneita tänne näytille. Sukkasatoon täytyy joka tapauksessa raportoida, joten toivoa sopii että täälläkin tapahtuisi vähän taajemmin.

Loma edessä

Eilen oli yksi vuoden parhaista päivistä; viimeinen työpäivä ennen lomaa. Nyt on edessä neljä viikkoa kaikkea muuta kuin työssäkäyntiä. Suurempia suunnitelmia en ole tehnyt: Ensi viikonloppuna pitäisi lähteä kesäretkelle Porvoon seudulle, viikko aikaa miettiä matkaneuletta. Loman aikana olisi myös tarkoitus käydä moikkaamassa vanhempia Keski-Suomessa. Ajankohta on ihan auki, tämän eka viikon olen kyllä ajatellut viettää laatuaikaa sohvalla.

Voicen unelmalaukkukilpailu alkaa sopivasti maanantaina, kello soittamaan kahdeksaksi, ja sitten lepoa neljään, jolloin arvotaan päivän toinen laukku. Toivottavasti onni olisi myötä. Saattaisi olla arvausten paikka, minkäköhän värisiä käsilaukkuja mahdoin tuolta Voicen kipailusivulta kuolata?

Kuveja!

Mulla on uusi lanka- ja kangashyllykkö, siinä on oikea luksuslankavitriini, joka nyt sai palvella kuvausalustana Ravelry värivaihtopakettia kuvatessani.


Oikeaan vitriiniin kuuluu myös valot, jotta voin nähdä lankani paremmin. Kuvassa tosin valosta näyttää olevan enemmälti haittaa, mutta kuitenkin.

Ei käsitöitä, mutta...

Puhhuhhuhhuh! Kaksitoista tuntia olen puurtanut tän kämpän siistimiseksi; pitäisiköhän siivoskella vähän taajemmin. Nyt tämä alkaa muistuttaa huushollia, jota ei niin kauhean usein siivota, mutta siivotaan kumminkin. Varmaan pari samanlaista lauantaisessiota tarvittaisiin, jotta tämä alkaisi vaikuttaa siistiltä kodilta. Tällä huushollilla olisi varmasti voinut ilmoittautua Sillä Siisti- ohjelmaan!

No, palkintona siintää jotakin kaiken vaivan arvoista; saan ikioman luksuslankavitriinin! Luksuslankoja, no lankoja jotka ovat minulle luksusta, saa tarhattua hienoon lasivitriiniin. Työkaveri on luopumassa vanhasta kaksiosaisesta hyllystä, ja saan sen kotiin kannettuna - toivottavasti lähiaikoina. Olen roudannut alta pois (saunaan, jota meillä ei juurikaan käytetä), luvuttoman määrän pusseja ja nyssyköitä, kankaita ja lankoja, jotka ovat lojuneet sopuisassa sekamelskassa pitkin huushollia - pääasiassa isossa läjässä makuuhuoneen seinän vierellä, johon nyt siis tein tilaa järjestelmälliselle varastoinnille.

Ravelry- värivaihtoparini lähettämä paketti on edelleen kuvaamatta, odottelen, josko saisin paketin kuvattua sitten siinä uudessa vitriinissä. Kaikki saisivat sitten kadehtia minua. (Jo tuo paketti itsessään on varsin kadehdittava.)

Olen itsestäni sanomattoman ylpeä, heräsin aamulla ennen seitsemää, söin aamupalan ja aloitin raivaus- ja pyykkäyshommat. Pyykkikaappiin jäi vielä jotakin, mutta en ilennyt varata taloyhtiön kuivaushuonetta ihan koko päiväksi, joten pari koneellista pistän pyörimään joko huomenissa taikka sitten viikolla. Olen raivannut, pyyhkinyt, imuroinut, vaihtanut ilmanvaihtovempeleen suodattimet sen normaalin lauantaikaupassakäynnin ja ruuanlaiton lisäksi. Ei ole tällaista puhtia nähtykään aikoihin näillä mailla.

Jossakin vaiheessa hoksasin, että tämä okin vähään aikaan ensimmäinen viikonloppu, kun olen kotona molempina päivinä, eikä ole mitään erikoista ohjelmaa. Tuntuu ihan luksukselta jo sekin.

Historian siipien havinaa

Tänään päätin hyödyntää vapaapäiväni reissaamalla Naantalin museoon. Käynti herätti monen moisia ajatuksia sekä maailmanmenosta että näköjään korkeasta iästäni. Muistan joskus mukulana käyneeni vanhempien kanssa Naantalin museossa ihastelemassa taidokkaasti tehtyjä Naantalin sukkia.

Samoihin aikoihin, ehkä varhaisella 70- luvulla naantalilainen perhetuttava teki itselleen Naantalin nuket. Nukkepareja oli myynnissä, tarvikepakkauksia taisi saada ostaa, ohje lienee ollut yleisesti saatavilla ja aiheesta oli kursseja työväenopistolla.

Nyt sekä sukkia että nukkeja oli näytillä museossa. Sukkaperinnettä elvytetään ahkerasti, mikä on oikein hyvä asia. Sukathan ovat jossakin maailman vaiheessa tuoneet elannon naantalilaisille, niitä on viety Tallinnaan ja Tukholmaan. Noina aikoina ne olivat pellavaisia tai puuvillaisia. Esillä oli myös mielenkiintoisia neulonnan apuvälineitä; keränsuojus ja ranteeseen pujotettava langanohjain. Pohdiskelin itsekseni, että pitäisi kokeilla moisia reissuneulonnassa. Naantalin aurinkoiset sukkamatamit järjestävät vuosittain sukkapäivän, tänä vuonna 8.8.

Nukkien ohjeen sain pyytämällä museosta samaten kuin vinkin artikkelista Omin käsin- lehdessä (nro 4 v.1945). Tekijöitä ei taida enää olla, eivät ainakaan museossa tienneet, eikä ahkera Googlettaminenkaan tuonut tietoa tämän ajan nukentekijöistä. Nukkien teko on aika haastava projekti; ohuesta puuvillalangasta neulotut nuket eivät synny käden käänteessä ja varmasti aimo annos sorminäppäryyttä vaaditaan kärsivällisyyden lisäksi. Museossa olikin esillä myös ufo- vaiheeseen jääneitä nukkepareja. Olen tässä fufoilun lomassa aprikoinut, että jos nyt aloittaisi, saisiko jeekerin ja jeekerskan valmiiksi ennen eläkeikää. Neulottu pyssy tuntuu melko haastavalta, se taisi olla viitisen senttiä pitkä... Olenko jo niin vanhaksi elänyt että jokin perinne on minun elinaikanani ehtinyt miltei kadota?

Ohuet, polvipituiset puuvilla- tai pellavasukat saisin varmasti kohtuuajassa valmiiksi, mutta entä tuo nukkepariskunta?

Ravelryvaihdon ihanuuksia

Ihanainen Ravelryvaihtoparini, joka sittemmin paljastui Hasbuksi, muisti minua pitkin kevättä. Ensin tuli sukkakirja Favorite Socks, sitten tuli Ilulta sukkalankaa, ihanaista sinistä. Sitten en osannut päättää, minkä mallin kirjasta toteutan.

Sen jälkeen tuli joulu!

Ihana paketti, jossa oli
Karkkia (osa on tallella, tuo suklaajänistikkari tosin tuijottaa minua anovasti tuossa vieressä), huulirasvaa, kerroslaskuri, silmukanpidin, lisää lankaa - Trekking HandArtia, mehukkaan sinisen ja punaisen kirjava, tulee varppiin omaan käyttöön! sekä Regia Silkiä, ihanan harmaata ja kiva kahvikortti. Muistinkohan nyt kaikki?

Kirjaa on jo käytetty, ystäväni Siiri sai sukat joissa mallineule on kirjasta. Luultavasti minulla on ennen pitkää kahdetkymmenetviidet erilaiset tuon kirjan ohjeilla tehdyt sukat.

Kuvausinto kateissa

ja samalla näyttää bloggaaminenkin jääneen. En vaan mielelläni kirjoita ilman kuveja, mistäköhän moinen johtunee. Pikkuneuleita on valmistunut melkoinen läjä tässä liki parin kuukauden mittaisen paussin aikana, osa on lähtenyt kuvaamatta uusiin koteihinsa, osa odottaa kuvaamista. Olisi kyllä hyvä lähiaikoina inventoida nuo valmistuneet ja muistella niitä, joiden kuvaa en saanut talteen.

Joulu ja uusi vuosi menivät hyvässä järjestyksessä ja kaikessa rauhassa. Pientä vipinää on ollut muulla harrastusrintamalla. Tämän vuoden puolella olen hairahtunut pariin lankaostokseen, toinen oli Seitsemää veljestä, ne odottavat töissä kotiin pääsyä. Toinen oli visiitti Tapion kaupan nettiputiikkiin. Siitä ei kovin hyvää seurannut, perjantaina hain paketin Postista, taiteilin ison pahvilaatikon kanssa bussilla kotiin ja mietiskelin syntyjä syviä. Selässä painoi kymmenen kilon repullinen viikonlopun ruokaostoksia.

Kanssaneulojan kanssa on yhteisiä projekteja- iso kasa teatterilippuja kevääksi ja oopperaa syksyksi.

Sukkien lisäksi olen saanut valmiiksi parit lapaset ja äitiliinille yhden pääkappaleen joka pitäisi tuonne Pääasioihin dokumentoida. Toinen on tekeillä, mutta siinä on nyt tuumaustauko. Ajattelin fiksuna tehdä Tuuli-baskerin Punokset Puikoille-kirjasta. Ohje on selkeä ja lopputulos (luultavasti) ihan hyvä, mutta miksi minä kuvittelin että toteutus onnistuu hahtuvalangasta? Ei ainakaan ihan ohjeen mukaisesti, se reunusosan silmukoinnin yrittäminen hahtuvalangalla nimittäin kyllä osoitti että sitä höttöä mulla on kerän lisäksi korvien välissä - ja rutkasti!

Täytynee nappasta jostakin pätkä valkoista vastaavalla tavalla käyttäytyvää lankaa ja silmukoida sillä. Mutta nyt työ on harmitustauolla.

Noiden pääkappaleiden värkkääminen äitiliinille on pikkuisen haastavaa - sen verran kuin oma nuppini on keskivertodaamin nuppia isompi, äitiliinin nuppi on pienempi. Jossain vaiheessa totesin että kun pipo kiristää ihan huolella omassa päässäni, se on jokseenkin sopiva äidille - tai ainakin jää korvien kohdalla kiinni....